KUN MUA VAAN VÄSYTTÄÄ

Puhun aika avoimesti mun sairauksista, en pelkää näyttää niitä ja mun on helpompi ymmärtää itseäni, kun kaikesta puhuu. Kuten edellisessä postauksessa jo kerroin, mun on kuitenkin helpompi kirjoittaa. Monissa vaikeissa tilanteissa, kun jonkun vaikean asian kertominen on ollut kasvotusten esimerkiksi äidille vaikeaa, olen kirjoittanut paperille tai viestille ja siten aloittanut keskustelemisen aiheesta. Nyt haluankin kertoa tämän hetken vaikeimmasta aiheesta itsessäni, mitä monikaan ei ymmärrä; väsymys.

Viimeaikoina mulla on ollut todella vaikeaa tän väsymyksen kanssa. Eilen, kun pääsin koulusta menin heti koirien käyttämisen jälkeen nukkumaan "päiväunia", yllätys yllätys se taas venyi puoli kymmeneen. Olin muutaman tunnin hereillä ja laitoin aamulla herätyksen jo yhdeksäksi, jotta saisin unirytmiä kiinni. Heräsin tänään puoli yksi päivällä. 

Olen ollut muutamana päivänä pois koulusta, koska olen nukkunut pommiin. En voi sitä opettajille sanoa, koska ei kukaan ymmärrä. Joudun keksimään tekosyitä miksi en tullut taaskaan kouluun. "Kuumeessa", "Kurkku kipu", "Oksennustauti". Eihän kukaan usko, että mulla on motivaatiota ja oikeasti halua päästä koulu kunnialla loppuun, kun vaan jään kotiin nukkumaan. Pyörittelen päässä koko ajan syyllisyyttä poissaoloista ja stressaan todella paljon, siitä että jaksanko viikon käydä koulussa ilman poissaoloja. Syytän joka kerta herätessäni itseäni, kuinka tyhmä olen kun en osaa herätä herätyskelloon tai kuinka huono mun itsekuri on, kun en jaksa pysyä hereillä. Kyllähän muutkin jaksavat olla 12 tuntia päivässä hereillä, kyllähän muutkin jaksavat vain 7 tunnin yöunilla.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on sairaus, jossa pahimpana oireena on väsymys. Syön kilpirauhasen vajaatoimintaan tyroksiinia. Tyroksiini auttoi mua keväällä hyvin jaksamaan, vaikka olinkin paljon pois koulusta. Nyt syksyllä, kun iltapäivällä jo pimenee tuntuu, ettei lääke auta. Jos vain saisin nukkuisin kellonympäri, enkä heräisi koskaan. 

En halua nukkua. En halua olla pois koulusta. En halua olla väsynyt. En halua olla laiska! Haluan käydä koulussa. Haluan päästä lähihoitajaksi ja auttaa muita ihmisiä. Haluan jaksaa käyttää koirat kolme kertaa päivässä lenkillä. Haluaisin siivota! Haluaisin syödä säännöllisesti. Mutta, kun en pysty!

 Tuntuu, ettei kaikki ihmiset ymmärrä. Koulussa kaverit eivät enää juttele. Joudun änkeämään seuraan. En halua tehdä niin. Koulun alussa mulla oli paljon ihania kavereita, mutta kun poissaoloja tuli paljon jäin ulkopuolelle. Opettajat katsovat aina myöhästyessäni ja poissaolo päivän jälkeen pahasti. Erään opettajan kanssa tuli paljon ongelmia siitä, että hän ei ymmärtänyt mua vaan luuli, että mua ei oikeasti kiinnosta olla koulussa, vaan mä olin poissa "koska poikaystävä" tai "koska kaverit". Juteltuani opettajan kanssa hän ymmärsi tilanteen, kun itkin ja sain paniikkikohtauksen koulussa. Siltikään kaikki eivät ymmärrä. 

Jouduin lopettamaan palokunnan. Koska yksinkertaisesti se on vain liikaa. Koulun jälkeen en jaksa tehdä mitään muuta, kuin käyttää koirat nopeasti, syödä vähän ja nukkua. Sielläkään, ei ymmärretä sitä, että miksi olen ollut poissa harjoituksista. Loppujen lopuksi jouduin siis lopettamaan harrastuksen, joka oli ainoa, jota jotenkin jaksoin tehdä koulun jälkeen. 

Syyllisyys itsellä on niin suuri. Ajattelen koko ajan, kuinka laiska olen, vaikka pitäisi ajatella, että kyllä tästä selvitään! Mä haluaisin olla erilainen ihminen. Käydä lenkillä, laihtua. Kirjoittaa blogia. Kouluttaa koiria. Valmistua lähihoitajaksi ja saada töitä. Tällä hetkellä pelkään jatkuvasti miten seuraavan koulupäivän kanssa käy. Pelottaa, että jos selviän tästä teoria jaksosta, miten selviän harjoittelujaksosta, josta ei saa olla yhtään pois. 

En halua syyttää muita tästä! Ymmärrän sen, että ennakkoluulot on vaikea korjata. Ymmärrän, kyllä minäkin olen ajatellut samoin, ennenkuin tiesin sairauksistani. Toivon, että tää blogi kirjoitus saisi ihmiset ajattelemaan ja korjaamaan ennakkokäsityksiä. Toivon, että ymmärrätte. Aina ihmisen väsymys tai poissaolot koulusta, eivät johdu ihmisen laiskuudesta vaan takana voi olla suuri syyllisyys ja masennus poissaoloista, sairaus. 

Sairaus joka tekee susta ihmisen, joka sä et halua olla.