Olen siis taas sairaslomalla. Jäin saikulle loka-marraskuussa, kun opiskelin kuntoutuksen jaksoa. En vaan enää jaksanut herätä aamulla, päntätä kokeisiin ja epävarmuus ammatinvalinnasta iski. Luovutin. Harmittaa hirveästi, mutta toisaalta parempi näin, saanpahan itseni kuntoon.
Oikeastaan olen ollut vain kotona, nukkunut ja käynyt autokoulun 2. ja 3. vaiheen. Vaikeimpia aikoja ovat olleet, kun Niksu jouduttiin pitkän harkinnan jälkeen lopettamaan. Se oli mulle todella kova paikka. Nyt se on jo helpottanut, mutta mielessä on ollut monesti. Voin kirjoittaa tästä erikseen postauksen, kun pystyn.
Tän viikon maanantaina aloitin kuntoutustutkimusjakson. Asun täällä soluasunnossa omassa huoneessa maanantaista perjantaihin, viikonlopuksi menen sitten kotiin. Täällä tehdään yhteistyössä monen eri hoitohenkilökunnan kanssa tutkimuksia, keskusteluja, sekä kuntoutussuunnitelma. Täällä on myös 9 muuta aikuista.
Tänään mulla on ollut vähän parempi päivä, kun oon tutustunut paikkaan ja ihmisiin, sekä oppinut vähän miten täällä toimitaan. Eilen olin aivan pihalla kaikesta ja tuntu, että koko ajan on tylsää. Varmasti tulee vielä ylä- ja alamäkiä. Toivon vaan, että nyt tähän mun oloon saataisiin joku tolkku. Oon vaan niin kyllästynyt siihen, ettei oikein tiedetä mikä mua vaivaa..
Vaikeinta täällä on se, että Iines joutuu olemaan hoidossa pikkuveljillä. Mä en oikein ole pystynyt olemaan Niksun lähdön jälkeen missään ilman Iinestä. Musta on tullut ihan hirveän riippuvainen siitä. Tänne ei saa ottaa koiria yöksi. Onneksi Iines voi tulla välillä käymään ja viikonloppuisin voin sitten kotona olla sen kanssa.
Täällä tosiaan, varsinkin iltaisin, ei ole paljoakaan tekemistä, joten yritän nyt taas jatkaa kirjoittamista. Mä kerron varmasti aika suoraan kaikkea mitä mulle kuuluu. Toivotaan, että parempaa pian. Jos kysyttävää on niin yritän kyllä vastata alas. :)
"Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, onks sen jälkeen uusi mäki..?"
