SUMUSSA

Eilen mulla alkoi seitsemäs viikko täällä kuntoutustutkimusjaksolla. Aika on kulunut todella nopeasti eikä uskois että kohta tää jo loppuu. Pelottaa, kun en tiedä jatkosta mitään. Ollaan me jotakin puhuttu ja vaihtoehtoja ois niin paljon, mut ei vaan oikein mikään oo kolahtanut just itelle sopivaks. Mulle on ehdotettu kotikuntoutusta, nuortentaidetyöpajaa, ammatillista kuntoutusta sekä palvelukotia. Herranjumala, en mä nyt niin huonossa kunnossa ole, että pitäis laittaa johonkin päivähoitoon.. Kotikuntoutus kuullostais nyt tähän hetkeen järkevimmältä vaihtoehdolta. Jos siihen sais jotakin tekemistä lisäksi, etten vaan jäis taas kotiin nukkumaan.

Mun rytmi on korjaantunut todella hyvin. Jaksan aamulla useimmiten nousta kahdeksalta aamupalalle, sekä mennä nukkumaan kymmeneltä. Päiväunetkin ovat vähentyneet, nukun enää maanantaina pitkät päikkärit ja sitten jaksan koko viikon touhuta. Ei täällä paljonkaan ole tekemistä, mutta oon nyt oppinut keksimään jotakin, ettei ala ahdistamaan tylsyys.

Ekoilla viikoilla mulla meni hetki, että totuin rytmiin ja ahdisti paljon raha-asiat, mutta nyt kun ollaan saatu niitäkin hoidettua alkaa arki olemaan tasaista. Tuntuu, kuin olisin sumussa vaan koko ajan ja välillä herää, että "hei oon nyt tässä". Silloin pään valtaa ajatukset siitä, kuinka turhaa mun elämä on. Ärsyttää, kun en tee mitään järkevää. Haluisin olla töissä niinku kaikki muutkin. Toteuttaa itteeni ja kuulua johonkin.

Viikonloput oon pitkälti ollut vaan kotona. Nauttinut, kun saa nukkua pitkään. Viime viikonloppuna iskä ja sen koira, sekä pikkuveljet 3/4 kävi kylässä. Joona jäi yöksi ja pelailtiin myöhään. Oli kyllä kiva olla välillä vaan perheen kanssa. Onneks mulla on niin hyvät välit pikkuveljiin!

Nää mun blogitekstit on taas vaan pelkkää valittamista. Mietin, että ois kiva tehdä semmonen missä kertoisin mitä mun elämässä on hyvin, mut jos ei vaan oo semmosta fiilistä, niin en mä haluu tekopirteenäkään mitään kirjottaa. Tän blogin ajatushan on se, että kirjotan just sitä miltä musta nyt tuntuu.

Tänään on taas semmonen päivä, että ei jaksa tehdä mitään. Ulkona ois hyvä ilma ja tekis mieli tehdä kaikkee, mut ei vaan huvita. Aamukokouksessa ehdotettiin ryhmiin menoa, ulkona lenkkeilyä ja kitaran soittoo. Joskus on vaan tällasia päiviä. Tää mun teksti rupee olee sen verran pomppivaa ja sekavaa, että taidan lopetella tähän. Toivottavasti saitte edes pientä selkoo mun ajatuksista.

Yritin keksiä jotain kuvituskuvaa, mutta mun kansiot on ihan sikinsokin, joten tän päivän homma onkin järjestellä kuvat oikeisiin paikkoihin. Zau!

SAIRASLOMALLA

Viime blogi kirjoituksesta on yli 3 kuukautta. Monesti olen kaivanut tietokoneen esiin ja alkanut kirjoittaa, mutta aina olen pyyhkinyt tekstin pois. On vaikeaa selittää monen kuukauden asiat kerralla, mutta yritetään..

Olen siis taas sairaslomalla. Jäin saikulle loka-marraskuussa, kun opiskelin kuntoutuksen jaksoa. En vaan enää jaksanut herätä aamulla, päntätä kokeisiin ja epävarmuus ammatinvalinnasta iski. Luovutin. Harmittaa hirveästi, mutta toisaalta parempi näin, saanpahan itseni kuntoon.

Oikeastaan olen ollut vain kotona, nukkunut ja käynyt autokoulun 2. ja 3. vaiheen. Vaikeimpia aikoja ovat olleet, kun Niksu jouduttiin pitkän harkinnan jälkeen lopettamaan. Se oli mulle todella kova paikka. Nyt se on jo helpottanut, mutta mielessä on ollut monesti. Voin kirjoittaa tästä erikseen postauksen, kun pystyn.

Tän viikon maanantaina aloitin kuntoutustutkimusjakson. Asun täällä soluasunnossa omassa huoneessa maanantaista perjantaihin, viikonlopuksi menen sitten kotiin. Täällä tehdään yhteistyössä monen eri hoitohenkilökunnan kanssa tutkimuksia, keskusteluja, sekä kuntoutussuunnitelma. Täällä on myös 9 muuta aikuista.

Tänään mulla on ollut vähän parempi päivä, kun oon tutustunut paikkaan ja ihmisiin, sekä oppinut vähän miten täällä toimitaan. Eilen olin aivan pihalla kaikesta ja tuntu, että koko ajan on tylsää. Varmasti tulee vielä ylä- ja alamäkiä. Toivon vaan, että nyt tähän mun oloon saataisiin joku tolkku. Oon vaan niin kyllästynyt siihen, ettei oikein tiedetä mikä mua vaivaa..

Vaikeinta täällä on se, että Iines joutuu olemaan hoidossa pikkuveljillä. Mä en oikein ole pystynyt olemaan Niksun lähdön jälkeen missään ilman Iinestä. Musta on tullut ihan hirveän riippuvainen siitä. Tänne ei saa ottaa koiria yöksi. Onneksi Iines voi tulla välillä käymään ja viikonloppuisin voin sitten kotona olla sen kanssa. 

Täällä tosiaan, varsinkin iltaisin, ei ole paljoakaan tekemistä, joten yritän nyt taas jatkaa kirjoittamista. Mä kerron varmasti aika suoraan kaikkea mitä mulle kuuluu. Toivotaan, että parempaa pian. Jos kysyttävää on niin yritän kyllä vastata alas. :)

"Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, onks sen jälkeen uusi mäki..?"