Eilen mulla alkoi seitsemäs viikko täällä kuntoutustutkimusjaksolla. Aika on kulunut todella nopeasti eikä uskois että kohta tää jo loppuu. Pelottaa, kun en tiedä jatkosta mitään. Ollaan me jotakin puhuttu ja vaihtoehtoja ois niin paljon, mut ei vaan oikein mikään oo kolahtanut just itelle sopivaks. Mulle on ehdotettu kotikuntoutusta, nuortentaidetyöpajaa, ammatillista kuntoutusta sekä palvelukotia. Herranjumala, en mä nyt niin huonossa kunnossa ole, että pitäis laittaa johonkin päivähoitoon.. Kotikuntoutus kuullostais nyt tähän hetkeen järkevimmältä vaihtoehdolta. Jos siihen sais jotakin tekemistä lisäksi, etten vaan jäis taas kotiin nukkumaan.
Mun rytmi on korjaantunut todella hyvin. Jaksan aamulla useimmiten nousta kahdeksalta aamupalalle, sekä mennä nukkumaan kymmeneltä. Päiväunetkin ovat vähentyneet, nukun enää maanantaina pitkät päikkärit ja sitten jaksan koko viikon touhuta. Ei täällä paljonkaan ole tekemistä, mutta oon nyt oppinut keksimään jotakin, ettei ala ahdistamaan tylsyys.
Ekoilla viikoilla mulla meni hetki, että totuin rytmiin ja ahdisti paljon raha-asiat, mutta nyt kun ollaan saatu niitäkin hoidettua alkaa arki olemaan tasaista. Tuntuu, kuin olisin sumussa vaan koko ajan ja välillä herää, että "hei oon nyt tässä". Silloin pään valtaa ajatukset siitä, kuinka turhaa mun elämä on. Ärsyttää, kun en tee mitään järkevää. Haluisin olla töissä niinku kaikki muutkin. Toteuttaa itteeni ja kuulua johonkin.
Viikonloput oon pitkälti ollut vaan kotona. Nauttinut, kun saa nukkua pitkään. Viime viikonloppuna iskä ja sen koira, sekä pikkuveljet 3/4 kävi kylässä. Joona jäi yöksi ja pelailtiin myöhään. Oli kyllä kiva olla välillä vaan perheen kanssa. Onneks mulla on niin hyvät välit pikkuveljiin!
Nää mun blogitekstit on taas vaan pelkkää valittamista. Mietin, että ois kiva tehdä semmonen missä kertoisin mitä mun elämässä on hyvin, mut jos ei vaan oo semmosta fiilistä, niin en mä haluu tekopirteenäkään mitään kirjottaa. Tän blogin ajatushan on se, että kirjotan just sitä miltä musta nyt tuntuu.
Tänään on taas semmonen päivä, että ei jaksa tehdä mitään. Ulkona ois hyvä ilma ja tekis mieli tehdä kaikkee, mut ei vaan huvita. Aamukokouksessa ehdotettiin ryhmiin menoa, ulkona lenkkeilyä ja kitaran soittoo. Joskus on vaan tällasia päiviä. Tää mun teksti rupee olee sen verran pomppivaa ja sekavaa, että taidan lopetella tähän. Toivottavasti saitte edes pientä selkoo mun ajatuksista.
Yritin keksiä jotain kuvituskuvaa, mutta mun kansiot on ihan sikinsokin, joten tän päivän homma onkin järjestellä kuvat oikeisiin paikkoihin. Zau!
